Sanya, Hainan

Havaiji-paitoja, aikuisten uimaleluja, hiekkaa ja melkein kuumaa merivettä. Siitä on Hainan tehty.

Kiinan oleskeluni lopussa mietin kuinka matkan voisi kruunata ja nähdä vielä jotain uutta.
Muutama opiskelukaverini oli jo käynyt Hainanissa aiemmin ja ajatus pienestä rantalomasta ennen lähtöä oli kuiskutellut mielessä jo pitkään. Lämpötilat ja ilmankosteus ovat Hainanissa korkeita, joten päätimme pyhittää matkan rauhalliselle oleskelulle ilman sen suurempia suunnitelmia.

Hainan on Kiinan eteläisin kohta, tarjoten ympärivuoden mahdollisuuden hiekalla makoiluun ja merivedessä lillumiseen. Shanghaista lento kestää kolme tuntia ja meno-paluu maksaa parisataa euroa. Saarta sanotaan niin Kiinan omaksi paratiisisaareksi kuin Kiinan Rivieraksikin. Saari on tullut tutuksi länsimaalaisille vasta lähivuosina ja hinnat ovat nousseet samaan tahtiin. Suuntasimme ystävieni kanssa saaren suosituimpaan kohteeseen Sanyaan, josta löytyy monta pitkää hiekkarantaa.


Rannoilla pääsee riippuliitimen, banaaniveneen tai vesiskootterin kyytiin muutamilla kympeillä.

Sesonki aika on tammi-helmikuu, joten saimme nauttia löhöilystä yllättävän väljästi. Jos pelkkä rannalla makoilu ei houkuttele, aktiviteettiä löytyy esimerkiksi trooppisista metsistä, joihin hotellit järjestävät reissuja. Hotellimme sijaitsi aivan Dadonghai-rannan lähellä, mutta kävimme myös Yalong Bay-rannalla ja Sanya Bay-rannalla. Yalong Bay oli näistä suosikkini, mutta sijaitsi 20 minuutin bussimatkan päässä. Alueella oli monta hienoa hotellia ja mekin makoilimme alueella, joka oli tarkoitettua vain hotellin asukkaille. Koska rannoilla on huonosti suihku ja vessa mahdollisuuksia, käytin hyödyksi hotellien asukkaille tarkoitettuja palveluja. Ranta oli pitkä, matala ja vesi tyyntä. Ainoa miinus oli kalliit aurinkotuolit.

Häät ovat suuri bisnes Hainanissa.

 

Kookosriisi on paikallista herkkua.

Havaiji-paidat eivät ole täällä vitsi!

Monet kiinalaiset haluavat pitää ihonsa valkoisena käyttäen valkaisevia kosmetiikkatuotteita ja suojautuvat sateenvarjoilla auringolta. Läheskään kaikki ei osaa myöskään uida. Silti rantalomailun suosio vain kasvaa Kiinassa.

 

Ensimmäinen päivä rannalla sisälsi tilanteen, jossa jouduimme leikkimään hengenpelastajia. Aiemmin Sanyalla käyneet opiskelukaverini olivat todistaneet samallaisen tilanteen, jossa ei ollut ollut onnellista loppua. He kertoivat hukkuneen pojan juosseen uimataitoisten työkavereittensa perässä veteen, koska oli pelännyt menettävänsä kasvonsa, jos paljastaisi uimataidottomuutensa. Tämä on siis sen verran yleistä, ettei minusta ainakaan tulisi rantavahtia Sanyan rannoille. Vaikka puhallettavien rantalelujen kanssa uivat ihmiset näyttävät huvittavilta, olen niistä erittäin iloinen! Ja lähes vedessä asuva ystäväni sai harvinaista herkkua, kun pääsi suuren renkaan kanssa mereen.

 

 

 

 

 

Oma täydellinen reseptini Sanyaan on kuumuudesta nauttiminen hattu päässä, toisessa kädessä kookos ja toisessa aurinkorasva.

 

Zàijiàn!

 

Pauliina

 

 

 



Yun puutarha ja basaareja

Omaan top-listaani Kiinan kauneimmista paikoista sijoittuu ehdottomasti kiinalaiset puutarhat. Kiinalaisten puutarhojen sanotaan olevan kuin ihmisen luomia taivaita ja sanonta pitää kyllä paikkansa. Jokainen yksityiskohta on tarkkaan harkittu ja jokainen kasvi edustaa jotain syvempää ajatusta. Esimerkiksi kirsikankukka, bambu ja mänty edustavat sinnikkyyttä, määrätietoisuutta ja joustavuutta. Muutekin mitä kauemmin Kiinassa on ja mitä enemmän oppii tuntemaan kulttuuria, huomaa kuinka kaukaisilta tuntuvat asiat kietoutuvat yhteen.

Kivet, lammet, kasvit, kapeat kävelyväylät ja labyrinttimäisyys luovat tyypilliset kiinalaiset puutarhat. Suomalaiset kukka ja puska puutarhat tuntuvat harjoittelukentiltä näihin verrattuna.

Shanghaissa hienoin perinteinen puutarha on Yun puutarha ja se onkin yksi kaupungin suosituimmista nähtävyyksistä. Alue on pienehkö, mutta silti sinne on onnistuttu pystyttämään 40 erilaista pienoismaisemaa. Pienoismaisemat on eroteltu toisistaan väliseinin, joissa ikkunat kehystävät näkymiä. Omaan silmään ei tosin pistänyt suuria eroja maisemien välillä. Puutarhan vierestä löytyy basaareja, Huxintingin teehuone ja yhdeksän siksakin silta.

Puutarhojen tekeminen on aikoinaan ollut aikaa vievää puuhaa, eikä varmasti amatööreille tarkoitettua, koska Yun puutarhaa tehtiin 18 vuotta. Huh, mikä aika! Oma kärsivällisyys ei riittäisi.

Täällä kannattaa vierailla aamupäivästä, jos haluaa säästää omia hermojansa ja nauttia maisemista edes vähän väljemmin. Tosin väenmäärä on Shanghaissa vakio, ihmisiä on aina paljon ja kaikkialla.

Yun puutarhan vieressä oleva basaarialue on täynnä ihanaa turistitavaraa ja rihkamaa. Osa hinnoista on kohdallaan, mutta osa tavarasta on ylihinnoiteltua. Tinkimistä kannattaa koittaa, mutta myyjät ovat tällä alueella aika nihkeitä pudottamaan hintoja.

Siksak silta johtaa keskellä olevaan Kiinan kuuluisimpaan teehuoneeseen.



Basaareja.


Alueen lähellä sijaitsee esimerksi Kunfutsen temppeli. Vierailin siellä kymmenen aikaan aamulla ja lisäkseni siellä oli vain muutamia ihmisiä. Sinne siis kun basaarialueen tungokset alkavat kyllästyttämään! Temppelille vie pienet nuhjuiset kadut, joista saa samaa turistirihkamaa jo vähän halvemmalla.
 
Zàijiàn!
Pauliina
 

Peking vol.2

Pekingissä vilisee Unescon maailmanperintökohteisiin kuuluvia paikkoja, joihin kannattaa tutustua rauhassa. Viikon matkalla pää meni monesti pyörälle toinen toistaan hienommista paikoista ja kauniista yksityiskohdista. Nyt olen nähnyt maailman suurimman palatsialueen, Kiinan suurimman keisarillisen puutarhan ja maailman pisimmän katetun käytävän.

Pekingin nähtävyydet ovat liian suuria ikuistettavaksi yhteen blogipostaukseen, joten valitsin muutamia kuvia, jotka kuvastavat omia lemppareita Pekingissä.

Taivaallisen rauhan aukio oli vaikuttava sen historian takia, sekä koska Mao Zedongin kuva portissa oli yksi harvoja asioita, joita tiesin Kiinan nähtävyyksistä etukäteen.



Aukio oli täynnä ihmisiä ja jono Kiellettyyn kaupunkiin pitkä. 



Kielletyn kaupungin kultaiset leijonat.

Kiinassa on yhtä monta perinneruokaa, ruuanlaitto tapaa ja keittiötä kuin on ilmansuuntia. Peking kuuluu pohjoisen keittiön alueeseen, joten olihan siellä syötävä sitä kaikista kuuluisinta ruokaa, pekinginankkaa. Suomessa tällainen herkku ylittää niin reilusti opiskelijabudjetin, ettei siitä kannata edes nähdä unta.

Kun pääsimme hostellimme suositteleman ravintolan ovelle, sisäänheittäjä ovella kertoi ravintolan olevan täynnä ja neuvoo meidät lähellä sijaitsevaan paikallisten ravintolaan. Jälkeenpäin tuli mieleen, oliko mies edes töissä ensimmäisessä ravintolassa, vai noukkiko hän ovelta vain asiakkaat omaan ravintolaansa. Hyvin pelattu huijaus, jossa ainoa häviäjä taisi olla ensimmäinen ravintola.

Olen kuullut pekinginankka-annoksesta ja luulin sen olevan riisiä ankkakastikkeella. Eihän se ole. Mitä kauemmin Kiinassa olen, sitä enemmän huomaan kaikkien ennalta tietämieni asioiden olevan vääriä.

Pekinginankka on kokonainen ankka, josta syödään kaikki osat. Parhaimmat osat syödään wrapin muodossa, osa ankasta friteerataan ja lopusta tehdään keitto, jossa voi olla vaikka sisäelimet.

Ankan päiden tulisi perinteen mukaan osoittaan perheen päätä kohti.

Oma karkinsyöntini on vähentynyt paljon, koska niitä ei ole paljoa tarjolla. Karkkien sijasta kiinalaiset juovat sokeria. Esimerkiksi joka kadunkulmassa on suklaateejuomia myyviä kioskeja. Kioskeista löytyy myös sellaisia variaatioita, etten tiedä kuka niitä juomia ostaa. Vai maistuisiko sinne vihreäpaputeejuoma, jossa on päällä suolaista juustoa.

Vaikka herkuttelija olenkin, otan mieluummin oman kahvini tai teeni jostakin kahvilasta, koska paikallisten suosimat sokeriteet ovat omaan makuuni liian makeita. Suklaahimon iskiessä ei lähikaupassa herkun valintaan mene aikaa, koska vaihtoehdot ovat Dove tai Snickers suklaapatukka.

Ravintoloissa alkaa jo olla enemmän jälkiruokia, mutta se ei kuulu tavallisesti ateria kokonaisuuteen. Jälkiruuan voi kuitenkin napata vaikka kadulta. Yksi perinteinen herkku on sokerikuorrutteiset hedelmät ja orapihlajanmarjat.



Marjoja ja hedelmiä. NAM.



Pekingissä sai kiivetä paljon portaita, mutta se kannattaa.



Ihanaa kiinalaista arkkitehtuuria. Kattojen eläimet suojelivat tulipaloilta.



Leskikeisarinnan rakennuttama marmorivene, johon kului Kiinan laivaston uusimiseen tarkoitetut rahat.
 



Yhdeksän lohikäärmeen seinä, joita on kiinassa vain muutama. Seinä suojeli katseilta ja pahoilta hengiltä, koska ne eivät voineet kiertää esteitä.

Ainoa miinus, jonka keksin Pekingin matkasta oli lähikaupan huijaavat kassaneidit. Ostosten hinnasta sai muutamaan kertaan vääntää kättä, joten kannattaa olla tarkkana.

Upea kaupunki, paljon nähtävää ja ystävällisiä ihmisiä!

 

 

Zàijiàn!

 

Pauliina

 

 

 



Oolalaa mikä muuri!

Lähtiessäni Kiinaan, tiesin täältä hurjat kolme kuuluisaa paikkaa. Ensimmäinen oli Shanghain valot, toinen Maon kuva Tian'anmenin aukiolla ja kolmas Kiinan muuri. Olisi häpeä viettää Kiinassa pidempi aika näkemättä näitä.

Shanghain modernisuuden alkaessa tympimään, pakkasimme ystävieni kanssa laukut ja lähdimme viikoksi Pekingiin imemään kulttuurin ja historian nälän täyteen. Tästä syystä viikon blogitauko, koska kannettava tietokoneeni oli yksinkertaisesti ylisuuri häiriötekijä matkalle. Olen odottanut Pekingin matkaa innolla koko kevään, juurikin Kiinan muuri takia. Historiaan enemmän perehtynyt ystävänä osasi kertoa, että se alkuperäinen tuhansia vuosia vanha muuri on lähinnä suuri savikasa ja turisteille avoinna olevat osat paljon nuorempia, kunnostettuja osia. Kiinan muuri on silti jotain niin suurta, ihmeellistä ja mystistä!

　
Pekingiin on helppo mennä junalla tai lentäen. Maailman nopein kaukojuna kulkee 300 kilometriä tunnissa ja 1500 kilometriä Shanghaista Pekingiin menee pienessä 5 tunnin hujauksessa. Paluu junaksi valitsimme hitaamman yöjunan maakuupaikat. En ole järin innokas junamatkustaja, mutta Kiinan uusissa kaukojunissa kaikki on kohdallaan. Suurin näkemäni jalkatila (mihin pienet ja lyhyet kiinalaiset sitä tarvitsevat?), nopea vauhti ja harvinaisen siistit vessat. Menopaluu junalla maksaa reilu 100 euroa, lentäen hinta tuplaantuu. Suomessa olen yleensä varannut vartin aikaa juna-asemalle lipun ostoon ja junalle juoksemiseen. Täällä siihen kannattaa varata reilusti aikaa, koska asemat ovat todella suuria halleja.

Joissain opaskirjoissa sanotaan, että Pekingissä riittää pitkä viikonloppu. Ei riitä! Kiinan muuri, Kielletty kaupunki, Kesäpalatsi ja Taivaan temppeli ovat kaikki suuria ja aikaa vieviä paikkoja. Jos haluaa nauttia paikoista rauhassa kuluttamatta jalkojansa loppuun ja tehdä nähtävyyksien välissä muutakin hauskaa, neuvoisin kaikkiin paikkoihin varaamaan yhden päivän. Muihin, paitsi Kiinan muurille, pääsee omatoimisesti metrolla tai taksilla, eikä sisäänpääsymaksut ole kalliita.

Kiinan muurille pääsee muutamalle eri kohdalle, jotka sijaitsevat parin tunnin päässä keskustassa. Huhut kertovat, että Mutianyu osio on paras.

 Noin 6000 kilometriä pitkä muuri alkaa aavikolta ja päättyy mereen. Kiinan muurin Mutianyu osio.

Helpoiten ja huolettomimmin sinne pääsee hotellista varatulla matkalla. Ryhmämatka sisältää ainakin bussikuljetukset, opastuksen englanniksi ja lounaan. Muurilla ostettavan hissilipun kanssa retki maksaa 40 euroa. Bussi tulee hakemaan hotellin edestä seitsemän jälkeen aamulla ja tuo samaan paikkaan viideltä päivällä. Kiinan muurilla on kolme tuntia aikaa ihailla maisemia ja aikaa olisi saanut olla enemmänkin.  Luulin muurin pursuilevan turisteja, kuten Kiinassa on tottunut, mutta hotellin infopisteen täti oli oikeassa sanoessaan, että vappuaatto on vielä hiljainen turistipäivä.

+28 asteen lämpö sai hien valumaan näitä kavutessa. Rappuset olivat jyrkät, jossain vaiheessa jopa lähes pystysuorat. Hyvä tilaisuus siedätyshoidolle korkeanpaikankammoiselle!

Pitkä nousu yhdelle muurin vartitorneista, lounas ja TsingTao takasivat nuokkuvat päät paluumatkalle.

Paras kiinalainen olut.

Toivon pääseväni joskus vierailemaan uudestaan muurilla tai vaihtoehtoisesti Huangshanissa eli Keltaisella vuorella, joka on yksi Kiinan pyhistä vuorista. Aika menee liian nopeasti, jotta pääsisin hyödyntämään tarpeeksi Kiinan upeaa tarjontaa.

Ensi postauksessa lisää Pekingin tarjontaa!

 Zàijiàn!

Pauliina

 

Paikallista elämää

Olen nyt viettänyt lähes kaksi kuukautta Kiinassa ja pistänyt merkille muutamia tyypillisiä asioita, joihin törmää kadulla tallatessa. Useimmat asiat huvittaa ja laittaa vain miettimään, miten jokin epänormaali asia on täysin normaalia muualla.

1. Lasten reikähousut

Ensimmäisinä viikkoinani Kiinassa ajattelin lapsilla olevan housut rikki ja siksi paljaat peput vilkkuvat housujen haaroista. Reikä lasten housujen haaroissa onkin sitä varten, että lapset voivat kätevästi kulkea ilman vaippoja ja tehdä tarpeensa sinne missä sattuu olemaan. Kannatan reikähousuja, koska sillä tavalla edes pieni määrä jätettä jää syntymättä. Suosittelen kuitenkin väistämään sitä veden näköistä lätäkköä, varsinkin sisätiloissa.

　
2. Torkkuminen

Kiinalaiset ovat ahkeria ja kiireisiä, ainakin Shanghaissa. Ihmisiä näkee torkkuvan missä tahansa ja mihin aikaan tahansa. Penkeillä nukkuvat ihmiset lounasaikaan on tuttu näky. Olen saanut hyvät naurut esimerkiksi vartijasta, joka nukkui vaatekaupan penkillä ja opiskelijoista, jotka ottavat pitkiä päiväunia kirjastossa tai vaikka McDonaldsissa.
Kysyin asiasta yhdeltä opettajaltani ja hän kertoi, kuinka yöunia lykätään kiireen takia ja siksi ihmiset käyttävät pienet hetket hyväkseen painamalla silmät kiinni.

Päivätorkut.

 

3. Mateleminen

Olen lyhyt, enkä omista kahden metrin säihkysääriä, joilla harppoa pitkiä askelia. Silti ohitan kadulla jokaisen paikallisen kävelijän. Miten nämä ihmiset kerkeävät paikasta toiseen metrin tunnissa etenevällä tahdilla? Ainoa paikka, jossa oma vauhti ei aina yllä paikallisten vauhtiin, on metro. Kun kyse on metroon menemisestä tai metrosta poistumisesta, ihmiset saavat jonkin ihmeellisen energiapistoksen, eikä siinä auta muuta kuin olla muita nopeampi.

　
4. Pariskunnat

Luulin kiinalaisten olevan pidättyväistä ja tunteensa piilottavaa kansaa. Jälleen kerran olen päässyt muuttamaan oman pääni sisällä olevia stereotypioita. Kaduilla ja virastoissa saatetaan riidellä kovaäänisesti, jos on aihetta ja myös ympärillä olevien ihmisten mielipiteitä voidaan kysyä riidan aiheesta. Oma suosikkini on pariskunnat. Pariskunnat roikkuvat toisissansa samaan tyyliin, kuin suomalaiset lauantai öisin kello 4 matkallaan taksijonoon.

5. Pyjamassa käveleminen

Täällä ei näe monesti samalla tavalla pukeutuneita ihmisiä ja monet paikallisten asuvalinnoista saa hymyn huulille. Paras yhtenäinen pukeutumistrendi jonka olen bongannut on ehdottomasti flanellinen pyjama yöasu. Aikuisilla ihmisillä, kaupungilla, postissa, kaupassa. Enkä edes liioittele.

6. Liikenne

Aasian liikenne on mitä on. Se on nopeatempoista, vaarallista eikä liikennevalojen väriin kannata luottaa. Varsinkin skoottereilla on omat sääntönsä ja yleensä yhden skootterin kyydissä on ainakin kaksi tai kolme ihmistä. Isoimmalla ajoneuvolla on aina etuoikeus ja jalankulkija väistää. Liikenne onkin määritelty Shanghain vaarallisimmaksi asiaksi. En syvenny siihen sen suuremmin, mutta yhden asian voisi tuoda myös Suomen markkinoille. Nimittäin skootterien ja mopojen ohjaustankoihin kiinnitettävät ajohanskat/kädenlämmittimet. Niitä voisi verrata vanhan ajan puhveihin, jotka on vain kiinnitetty teipillä ohjaustankoon. Kätevää, eikä tarvitse erillisiä ajohanskoja!

7. Pakkaukset

Kaupoista löytyy hyllykaupalla ruokaa ja päivittäistavaroita, jotka ovat pakattu yksittäispakkauksiin aina vessapaperirullista nakkimakkaroihin. Pakkaustavasta syntyy todella paljon roskaa, mutta ilmankosteuden ollessa suuri, monet ruuat pysyvät pidempään syötävinä.

8. Yökerhojen narikat

Kun tavaroita jättää narikkaan, kannattaa sinne jättää vain sellaista, minkä hukkuminen ei tuota sen suurempaa surua. Narikat ovat pieniä koppeja, joissa on takkikoukkuje muutamille kymmenille takeille. Loput takit heitetään pussiin ja kasaan narikan lattialle tai hyllyille. Narikkalaput loppuvat nopeasti ja sen jälkeen irtonaisia takkeja tarjotaan sille, joka sen huolii.

9. Sekalaista

Röyhtäily, kaasujen päästeleminen, sylkeminen ja ruuan äänekäs syöminen on normaalia. Miehillä näkee pitkiä pikkurillin kynsiä, jonka olen kuullut tuovan onnea ja olevan kätevä korvia kaivettaessa. En tiedä mikä pitää paikkansa vai onko kynsien leikkaaminen vain liian työlästä.

　

Zàijiàn!

Pauliina

China, How it is

Mies, pyörä ja Kiina!

SerpentZAn youtube kanavalta löytyy mielenkiintoisia videoita miehen seikkailuista Kiinassa!

SerpentZAn Youtube-kanava

Akupunktion kokeilua

Shanghaissa sadepäivä on hyvä tilaisuus hoitaa ja hemmotella itseään. Hieronnan ja manikyyrin tuntuessa liian kesyiltä, lähdimme opiskelukaverieni kanssa kokeilemaan akupunktiota. Mikä olisi parempi paikka kokeilla sitä, kuin sen syinnyinmaa! Kiinalainen lääketiede ei ole minulle kovinkaan tuttua ja tuntuu monimutkaiselta sekä erikoiselta. Mutta koska sitä on käytetty tuhansia vuosia ja kiinalaisen lääketieteen arvostus kasvaa tasaiseen tahtiin, hylkään epäilykseni Qitä kohtaan! Yhden hoitokerran hinta Suomessa lähtee 40 eurosta ylöspäin. Shanghaissa yksi hoitokerta maksaa noin 75 renminbiä eli kymmenisen euroa.

Kiinan kulttuurin opettajamme neuvoi meidät lähellä sijaitsevaan sairaalaan kokeilemaan hoitoja. Jonotus infopisteelle ja maksuluukulle nimellä ja iällä täytetyn paperin kanssa riitti. Seuraavaksi oli vuorossa lääkärin konsultaatio, jossa käytiin läpi asiat, mihin haluaa hoitoa. Lääkäri tarkistaa kielen, kokeilee pulssin ja kyselee kysymyksiä. Nämä liittyvät syndroomaan selvittämiseen katselun, kuuntelun ja tunnustelun avulla. Sitten vain sängylle makaamaan neulatyynyksi!

 

 

Kärsin kylmistä käsistä ja jaloista, joten minun kohdalla käytettiin moksaustekniikkaa. Neulojen päähän laitetaan savuamaan kuivatusta pujosta tehty moksa, josta tulee vahva yrttinen haju. Moksalla tuodaan kehoon lämpöä ja liikkuvuutta sekä poistetaan kylmää.

 

 

Moksaustekniikkaa.



Neuloja laitetaan eniten kohtaan, missä on suurin vaiva. Tässä hoidetaan mahan aluetta.



 

Lämpimät neulat ja lämpölamput saivat 20 minuuttia kulumaan nopeasti. Akupuntiohoitoja tarvitsee yleensä useamman. Minulle suositeltiin kolmea kertaa tiheällä aikavälillä enkä häviä mitään hoitojen ollessa näin halpoja. Parhaassa tapauksessa pääsen eroon huonosta ääreisverenkierrosta, ainakin hetkeksi.

 

Neulojen jälkeen selkääni laitettiin iso kasa liekin kautta käytettyjä kuppaus kuppeja. Kuppi imaisee ihon kunnolla sisään, eikä jälki ole kaunis kuppien pois ottamisen jälkeenkään. Onneksi jäljet haihtuvat parissa päivässä.

 

 

 

Nyt pitäisi veren liikkua kunnolla.

 

Akupunktio-osaston ovet eivät olleet kovassa käytössä. Omista vaivoista puhuttiin lääkäreille muiden ihmisten kuullen, käytävillä kulkí ihmisiä akupunktioneulat päässä ja viereisessä penkissä lääkäri kuppasi jonkun poskea. Kuulostaa hurjalta, mutta asia ei häirinnyt ja tuntui aivan luontevalta.

 

Hieno kokemus, jota tuskin olisin hinnan takia Suomessa kokeillut. Humpuukkia vai ei, se selviää parin viikon päästä.

 

 

Zàijiàn!

Pauliina