Yun puutarha ja basaareja

Omaan top-listaani Kiinan kauneimmista paikoista sijoittuu ehdottomasti kiinalaiset puutarhat. Kiinalaisten puutarhojen sanotaan olevan kuin ihmisen luomia taivaita ja sanonta pitää kyllä paikkansa. Jokainen yksityiskohta on tarkkaan harkittu ja jokainen kasvi edustaa jotain syvempää ajatusta. Esimerkiksi kirsikankukka, bambu ja mänty edustavat sinnikkyyttä, määrätietoisuutta ja joustavuutta. Muutekin mitä kauemmin Kiinassa on ja mitä enemmän oppii tuntemaan kulttuuria, huomaa kuinka kaukaisilta tuntuvat asiat kietoutuvat yhteen.

Kivet, lammet, kasvit, kapeat kävelyväylät ja labyrinttimäisyys luovat tyypilliset kiinalaiset puutarhat. Suomalaiset kukka ja puska puutarhat tuntuvat harjoittelukentiltä näihin verrattuna.

Shanghaissa hienoin perinteinen puutarha on Yun puutarha ja se onkin yksi kaupungin suosituimmista nähtävyyksistä. Alue on pienehkö, mutta silti sinne on onnistuttu pystyttämään 40 erilaista pienoismaisemaa. Pienoismaisemat on eroteltu toisistaan väliseinin, joissa ikkunat kehystävät näkymiä. Omaan silmään ei tosin pistänyt suuria eroja maisemien välillä. Puutarhan vierestä löytyy basaareja, Huxintingin teehuone ja yhdeksän siksakin silta.

Puutarhojen tekeminen on aikoinaan ollut aikaa vievää puuhaa, eikä varmasti amatööreille tarkoitettua, koska Yun puutarhaa tehtiin 18 vuotta. Huh, mikä aika! Oma kärsivällisyys ei riittäisi.

Täällä kannattaa vierailla aamupäivästä, jos haluaa säästää omia hermojansa ja nauttia maisemista edes vähän väljemmin. Tosin väenmäärä on Shanghaissa vakio, ihmisiä on aina paljon ja kaikkialla.

Yun puutarhan vieressä oleva basaarialue on täynnä ihanaa turistitavaraa ja rihkamaa. Osa hinnoista on kohdallaan, mutta osa tavarasta on ylihinnoiteltua. Tinkimistä kannattaa koittaa, mutta myyjät ovat tällä alueella aika nihkeitä pudottamaan hintoja.

Siksak silta johtaa keskellä olevaan Kiinan kuuluisimpaan teehuoneeseen.



Basaareja.


Alueen lähellä sijaitsee esimerksi Kunfutsen temppeli. Vierailin siellä kymmenen aikaan aamulla ja lisäkseni siellä oli vain muutamia ihmisiä. Sinne siis kun basaarialueen tungokset alkavat kyllästyttämään! Temppelille vie pienet nuhjuiset kadut, joista saa samaa turistirihkamaa jo vähän halvemmalla.
 
Zàijiàn!
Pauliina
 

Peking vol.2

Pekingissä vilisee Unescon maailmanperintökohteisiin kuuluvia paikkoja, joihin kannattaa tutustua rauhassa. Viikon matkalla pää meni monesti pyörälle toinen toistaan hienommista paikoista ja kauniista yksityiskohdista. Nyt olen nähnyt maailman suurimman palatsialueen, Kiinan suurimman keisarillisen puutarhan ja maailman pisimmän katetun käytävän.

Pekingin nähtävyydet ovat liian suuria ikuistettavaksi yhteen blogipostaukseen, joten valitsin muutamia kuvia, jotka kuvastavat omia lemppareita Pekingissä.

Taivaallisen rauhan aukio oli vaikuttava sen historian takia, sekä koska Mao Zedongin kuva portissa oli yksi harvoja asioita, joita tiesin Kiinan nähtävyyksistä etukäteen.



Aukio oli täynnä ihmisiä ja jono Kiellettyyn kaupunkiin pitkä. 



Kielletyn kaupungin kultaiset leijonat.

Kiinassa on yhtä monta perinneruokaa, ruuanlaitto tapaa ja keittiötä kuin on ilmansuuntia. Peking kuuluu pohjoisen keittiön alueeseen, joten olihan siellä syötävä sitä kaikista kuuluisinta ruokaa, pekinginankkaa. Suomessa tällainen herkku ylittää niin reilusti opiskelijabudjetin, ettei siitä kannata edes nähdä unta.

Kun pääsimme hostellimme suositteleman ravintolan ovelle, sisäänheittäjä ovella kertoi ravintolan olevan täynnä ja neuvoo meidät lähellä sijaitsevaan paikallisten ravintolaan. Jälkeenpäin tuli mieleen, oliko mies edes töissä ensimmäisessä ravintolassa, vai noukkiko hän ovelta vain asiakkaat omaan ravintolaansa. Hyvin pelattu huijaus, jossa ainoa häviäjä taisi olla ensimmäinen ravintola.

Olen kuullut pekinginankka-annoksesta ja luulin sen olevan riisiä ankkakastikkeella. Eihän se ole. Mitä kauemmin Kiinassa olen, sitä enemmän huomaan kaikkien ennalta tietämieni asioiden olevan vääriä.

Pekinginankka on kokonainen ankka, josta syödään kaikki osat. Parhaimmat osat syödään wrapin muodossa, osa ankasta friteerataan ja lopusta tehdään keitto, jossa voi olla vaikka sisäelimet.

Ankan päiden tulisi perinteen mukaan osoittaan perheen päätä kohti.

Oma karkinsyöntini on vähentynyt paljon, koska niitä ei ole paljoa tarjolla. Karkkien sijasta kiinalaiset juovat sokeria. Esimerkiksi joka kadunkulmassa on suklaateejuomia myyviä kioskeja. Kioskeista löytyy myös sellaisia variaatioita, etten tiedä kuka niitä juomia ostaa. Vai maistuisiko sinne vihreäpaputeejuoma, jossa on päällä suolaista juustoa.

Vaikka herkuttelija olenkin, otan mieluummin oman kahvini tai teeni jostakin kahvilasta, koska paikallisten suosimat sokeriteet ovat omaan makuuni liian makeita. Suklaahimon iskiessä ei lähikaupassa herkun valintaan mene aikaa, koska vaihtoehdot ovat Dove tai Snickers suklaapatukka.

Ravintoloissa alkaa jo olla enemmän jälkiruokia, mutta se ei kuulu tavallisesti ateria kokonaisuuteen. Jälkiruuan voi kuitenkin napata vaikka kadulta. Yksi perinteinen herkku on sokerikuorrutteiset hedelmät ja orapihlajanmarjat.



Marjoja ja hedelmiä. NAM.



Pekingissä sai kiivetä paljon portaita, mutta se kannattaa.



Ihanaa kiinalaista arkkitehtuuria. Kattojen eläimet suojelivat tulipaloilta.



Leskikeisarinnan rakennuttama marmorivene, johon kului Kiinan laivaston uusimiseen tarkoitetut rahat.
 



Yhdeksän lohikäärmeen seinä, joita on kiinassa vain muutama. Seinä suojeli katseilta ja pahoilta hengiltä, koska ne eivät voineet kiertää esteitä.

Ainoa miinus, jonka keksin Pekingin matkasta oli lähikaupan huijaavat kassaneidit. Ostosten hinnasta sai muutamaan kertaan vääntää kättä, joten kannattaa olla tarkkana.

Upea kaupunki, paljon nähtävää ja ystävällisiä ihmisiä!

 

 

Zàijiàn!

 

Pauliina

 

 

 



Oolalaa mikä muuri!

Lähtiessäni Kiinaan, tiesin täältä hurjat kolme kuuluisaa paikkaa. Ensimmäinen oli Shanghain valot, toinen Maon kuva Tian'anmenin aukiolla ja kolmas Kiinan muuri. Olisi häpeä viettää Kiinassa pidempi aika näkemättä näitä.

Shanghain modernisuuden alkaessa tympimään, pakkasimme ystävieni kanssa laukut ja lähdimme viikoksi Pekingiin imemään kulttuurin ja historian nälän täyteen. Tästä syystä viikon blogitauko, koska kannettava tietokoneeni oli yksinkertaisesti ylisuuri häiriötekijä matkalle. Olen odottanut Pekingin matkaa innolla koko kevään, juurikin Kiinan muuri takia. Historiaan enemmän perehtynyt ystävänä osasi kertoa, että se alkuperäinen tuhansia vuosia vanha muuri on lähinnä suuri savikasa ja turisteille avoinna olevat osat paljon nuorempia, kunnostettuja osia. Kiinan muuri on silti jotain niin suurta, ihmeellistä ja mystistä!

　
Pekingiin on helppo mennä junalla tai lentäen. Maailman nopein kaukojuna kulkee 300 kilometriä tunnissa ja 1500 kilometriä Shanghaista Pekingiin menee pienessä 5 tunnin hujauksessa. Paluu junaksi valitsimme hitaamman yöjunan maakuupaikat. En ole järin innokas junamatkustaja, mutta Kiinan uusissa kaukojunissa kaikki on kohdallaan. Suurin näkemäni jalkatila (mihin pienet ja lyhyet kiinalaiset sitä tarvitsevat?), nopea vauhti ja harvinaisen siistit vessat. Menopaluu junalla maksaa reilu 100 euroa, lentäen hinta tuplaantuu. Suomessa olen yleensä varannut vartin aikaa juna-asemalle lipun ostoon ja junalle juoksemiseen. Täällä siihen kannattaa varata reilusti aikaa, koska asemat ovat todella suuria halleja.

Joissain opaskirjoissa sanotaan, että Pekingissä riittää pitkä viikonloppu. Ei riitä! Kiinan muuri, Kielletty kaupunki, Kesäpalatsi ja Taivaan temppeli ovat kaikki suuria ja aikaa vieviä paikkoja. Jos haluaa nauttia paikoista rauhassa kuluttamatta jalkojansa loppuun ja tehdä nähtävyyksien välissä muutakin hauskaa, neuvoisin kaikkiin paikkoihin varaamaan yhden päivän. Muihin, paitsi Kiinan muurille, pääsee omatoimisesti metrolla tai taksilla, eikä sisäänpääsymaksut ole kalliita.

Kiinan muurille pääsee muutamalle eri kohdalle, jotka sijaitsevat parin tunnin päässä keskustassa. Huhut kertovat, että Mutianyu osio on paras.

 Noin 6000 kilometriä pitkä muuri alkaa aavikolta ja päättyy mereen. Kiinan muurin Mutianyu osio.

Helpoiten ja huolettomimmin sinne pääsee hotellista varatulla matkalla. Ryhmämatka sisältää ainakin bussikuljetukset, opastuksen englanniksi ja lounaan. Muurilla ostettavan hissilipun kanssa retki maksaa 40 euroa. Bussi tulee hakemaan hotellin edestä seitsemän jälkeen aamulla ja tuo samaan paikkaan viideltä päivällä. Kiinan muurilla on kolme tuntia aikaa ihailla maisemia ja aikaa olisi saanut olla enemmänkin.  Luulin muurin pursuilevan turisteja, kuten Kiinassa on tottunut, mutta hotellin infopisteen täti oli oikeassa sanoessaan, että vappuaatto on vielä hiljainen turistipäivä.

+28 asteen lämpö sai hien valumaan näitä kavutessa. Rappuset olivat jyrkät, jossain vaiheessa jopa lähes pystysuorat. Hyvä tilaisuus siedätyshoidolle korkeanpaikankammoiselle!

Pitkä nousu yhdelle muurin vartitorneista, lounas ja TsingTao takasivat nuokkuvat päät paluumatkalle.

Paras kiinalainen olut.

Toivon pääseväni joskus vierailemaan uudestaan muurilla tai vaihtoehtoisesti Huangshanissa eli Keltaisella vuorella, joka on yksi Kiinan pyhistä vuorista. Aika menee liian nopeasti, jotta pääsisin hyödyntämään tarpeeksi Kiinan upeaa tarjontaa.

Ensi postauksessa lisää Pekingin tarjontaa!

 Zàijiàn!

Pauliina