Pekingissä vilisee Unescon maailmanperintökohteisiin kuuluvia paikkoja, joihin kannattaa tutustua rauhassa. Viikon matkalla pää meni monesti pyörälle toinen toistaan hienommista paikoista ja kauniista yksityiskohdista. Nyt olen nähnyt maailman suurimman palatsialueen, Kiinan suurimman keisarillisen puutarhan ja maailman pisimmän katetun käytävän.
Pekingin nähtävyydet ovat liian suuria ikuistettavaksi yhteen blogipostaukseen, joten valitsin muutamia kuvia, jotka kuvastavat omia lemppareita Pekingissä.
Taivaallisen rauhan aukio oli vaikuttava sen historian takia, sekä koska Mao Zedongin kuva portissa oli yksi harvoja asioita, joita tiesin Kiinan nähtävyyksistä etukäteen.
Kiinassa on yhtä monta perinneruokaa, ruuanlaitto tapaa ja keittiötä kuin on ilmansuuntia. Peking kuuluu pohjoisen keittiön alueeseen, joten olihan siellä syötävä sitä kaikista kuuluisinta ruokaa, pekinginankkaa. Suomessa tällainen herkku ylittää niin reilusti opiskelijabudjetin, ettei siitä kannata edes nähdä unta.
Kun pääsimme hostellimme suositteleman ravintolan ovelle, sisäänheittäjä ovella kertoi ravintolan olevan täynnä ja neuvoo meidät lähellä sijaitsevaan paikallisten ravintolaan. Jälkeenpäin tuli mieleen, oliko mies edes töissä ensimmäisessä ravintolassa, vai noukkiko hän ovelta vain asiakkaat omaan ravintolaansa. Hyvin pelattu huijaus, jossa ainoa häviäjä taisi olla ensimmäinen ravintola.
Olen kuullut pekinginankka-annoksesta ja luulin sen olevan riisiä ankkakastikkeella. Eihän se ole. Mitä kauemmin Kiinassa olen, sitä enemmän huomaan kaikkien ennalta tietämieni asioiden olevan vääriä.
Pekinginankka on kokonainen ankka, josta syödään kaikki osat. Parhaimmat osat syödään wrapin muodossa, osa ankasta friteerataan ja lopusta tehdään keitto, jossa voi olla vaikka sisäelimet.
Oma karkinsyöntini on vähentynyt paljon, koska niitä ei ole paljoa tarjolla. Karkkien sijasta kiinalaiset juovat sokeria. Esimerkiksi joka kadunkulmassa on suklaateejuomia myyviä kioskeja. Kioskeista löytyy myös sellaisia variaatioita, etten tiedä kuka niitä juomia ostaa. Vai maistuisiko sinne vihreäpaputeejuoma, jossa on päällä suolaista juustoa.
Vaikka herkuttelija olenkin, otan mieluummin oman kahvini tai teeni jostakin kahvilasta, koska paikallisten suosimat sokeriteet ovat omaan makuuni liian makeita. Suklaahimon iskiessä ei lähikaupassa herkun valintaan mene aikaa, koska vaihtoehdot ovat Dove tai Snickers suklaapatukka.
Ravintoloissa alkaa jo olla enemmän jälkiruokia, mutta se ei kuulu tavallisesti ateria kokonaisuuteen. Jälkiruuan voi kuitenkin napata vaikka kadulta. Yksi perinteinen herkku on sokerikuorrutteiset hedelmät ja orapihlajanmarjat.
Pekingin nähtävyydet ovat liian suuria ikuistettavaksi yhteen blogipostaukseen, joten valitsin muutamia kuvia, jotka kuvastavat omia lemppareita Pekingissä.
Taivaallisen rauhan aukio oli vaikuttava sen historian takia, sekä koska Mao Zedongin kuva portissa oli yksi harvoja asioita, joita tiesin Kiinan nähtävyyksistä etukäteen.
 |
| Aukio oli täynnä ihmisiä ja jono Kiellettyyn kaupunkiin pitkä. |
 |
| Kielletyn kaupungin kultaiset leijonat. |
Kiinassa on yhtä monta perinneruokaa, ruuanlaitto tapaa ja keittiötä kuin on ilmansuuntia. Peking kuuluu pohjoisen keittiön alueeseen, joten olihan siellä syötävä sitä kaikista kuuluisinta ruokaa, pekinginankkaa. Suomessa tällainen herkku ylittää niin reilusti opiskelijabudjetin, ettei siitä kannata edes nähdä unta.
Kun pääsimme hostellimme suositteleman ravintolan ovelle, sisäänheittäjä ovella kertoi ravintolan olevan täynnä ja neuvoo meidät lähellä sijaitsevaan paikallisten ravintolaan. Jälkeenpäin tuli mieleen, oliko mies edes töissä ensimmäisessä ravintolassa, vai noukkiko hän ovelta vain asiakkaat omaan ravintolaansa. Hyvin pelattu huijaus, jossa ainoa häviäjä taisi olla ensimmäinen ravintola.
Olen kuullut pekinginankka-annoksesta ja luulin sen olevan riisiä ankkakastikkeella. Eihän se ole. Mitä kauemmin Kiinassa olen, sitä enemmän huomaan kaikkien ennalta tietämieni asioiden olevan vääriä.
Pekinginankka on kokonainen ankka, josta syödään kaikki osat. Parhaimmat osat syödään wrapin muodossa, osa ankasta friteerataan ja lopusta tehdään keitto, jossa voi olla vaikka sisäelimet.
 |
| Ankan päiden tulisi perinteen mukaan osoittaan perheen päätä kohti. |
Oma karkinsyöntini on vähentynyt paljon, koska niitä ei ole paljoa tarjolla. Karkkien sijasta kiinalaiset juovat sokeria. Esimerkiksi joka kadunkulmassa on suklaateejuomia myyviä kioskeja. Kioskeista löytyy myös sellaisia variaatioita, etten tiedä kuka niitä juomia ostaa. Vai maistuisiko sinne vihreäpaputeejuoma, jossa on päällä suolaista juustoa.
Vaikka herkuttelija olenkin, otan mieluummin oman kahvini tai teeni jostakin kahvilasta, koska paikallisten suosimat sokeriteet ovat omaan makuuni liian makeita. Suklaahimon iskiessä ei lähikaupassa herkun valintaan mene aikaa, koska vaihtoehdot ovat Dove tai Snickers suklaapatukka.
Ravintoloissa alkaa jo olla enemmän jälkiruokia, mutta se ei kuulu tavallisesti ateria kokonaisuuteen. Jälkiruuan voi kuitenkin napata vaikka kadulta. Yksi perinteinen herkku on sokerikuorrutteiset hedelmät ja orapihlajanmarjat.
 |
| Marjoja ja hedelmiä. NAM.
|
 |
| Pekingissä sai kiivetä paljon portaita, mutta se kannattaa. |
 |
| Ihanaa kiinalaista arkkitehtuuria. Kattojen eläimet suojelivat tulipaloilta. |
 |
| Leskikeisarinnan rakennuttama marmorivene, johon kului Kiinan laivaston uusimiseen tarkoitetut rahat. |
 |
| Yhdeksän lohikäärmeen seinä, joita on kiinassa vain muutama. Seinä suojeli katseilta ja pahoilta hengiltä, koska ne eivät voineet kiertää esteitä.
Ainoa miinus, jonka keksin Pekingin matkasta oli lähikaupan huijaavat kassaneidit. Ostosten hinnasta sai muutamaan kertaan vääntää kättä, joten kannattaa olla tarkkana.
Upea kaupunki, paljon nähtävää ja ystävällisiä ihmisiä!
Zàijiàn!
Pauliina
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti